Jälkeenpäin
Haavet kirvellen
istun meren rannalla
yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:
vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.
Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.
Kirvelkää, silmäkulmat!
Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.
Tommy Tabermann
Uuteen Vuodatukseen siirtymisen vuoksi kommentointi on tilapäisesti suljettu tässä artikkelissa.
Kommentointi avautuu hyvin pian eli heti kun Vuodatuksen kommenttimoottori on jyrskäyttänyt kommentit lävitse myös tämän artikkelin kohdalla.