Tuntuuko kenestäkään koskaan siltä että yli puolet ajasta teet jotain millä ei tunnut olevan mitään merkitystä mihinkään/kenellekään. Töitä ei nyt lasketa tähän ryhmään...
Mietin tuossa jos askartelis vaikkapa ite onnittelukortteja mutta tulin siihen tulokseen että mitä turhaan, eihän mulla ole ketään kenelle niitä antaisin. Samoin kävi aikomukselleni tehdä mansikkahilloa, totesin ettei sitä kuitenkaan kukaan syö kun en itse niin siitä pidä. Jos leipois pullaa pakastimeen..nääh meillä ketään käy kahvilla, jos kutois villasukkia... nääh... ei kuitenkaan tuu kunnon pakkaskelejä jolloin niitä vois pitää. Jos kirjottais perinteisen paperisen kirjeen...kenelle mä sen lähettäisin... Jos menis ulos kuvaamaan kaunista luontoa...ei niitä kuvia kukaan kato kuitenkaan... Jos alkais opiskella jotain uutta kieltä...ei mulla ole varaa mihinkään matkustaa sitä puhumaan...
En siis ole keksinyt mitään fiksua harrastusta sen pohjalta että siitä olisi jotain hyötyä kenellekään. Jos nyt joku älähtää että onhan harrastuksista hyötyä mielenterveydelle niin juu tottahan se on, mutta miten mä siitä tulisin paremmalle tuulelle/onnelliseksi et väkerrän iltapuhteena korttteja/sukkia/ kirjeita kun mulla ei ole ketään kenelle niitä antaisia. Omien käsien tuotoshan herää henkiin vasta sitten kun sen voi jakaa jonkun kanssa, ainakin mun mielestä. Turhaan, aivan turhaan... mitään alan tekee. Ja kuitenkin haluaisin jotain hauskaa käsityöhommaa tehdä... aah mikä loistava dilemma!! Tehdäkö vaiko ei tehdä, kas siinä pulma :D :D

Joo ei mulla sit muuta tällä kertaa... kiitos ja anteeksi...