Mihin ihmeeseen se aika oikein kuluu kun tuntuu ettei mitään erikoista ole tapahtunut ja silti edellisestä päivityksestä on jo vaikka kuinka kauan. Kai se arki vie niin mukanaa. Jotenkin tuntuu ettei tänne blogiinkaan tuu enää kirjotettua mitään fiksua. Jaksaako kukaan lukea tavallisen arjen harmaita kuvauksia...

Muiden blogeja selatessa niissä tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan kaikkea jännää ja mielenkiintoista. On vauvablogia ja on leivontablogia, löytyy musablogeja ja jopa blogeja arkielämästä jossa tapahtuu vaikka mitä!! Mä en osaa edes kirjottaa arjen tapahtumista mitenkään lennokkaasti. Enkä nyt viittis alkaa kirjottaa mistään kaupassa koottavaa autoa kinuavasta kakarasta mitään novellia, saatika sitten että kirjottaisin työpaikan tapahtumista, hohhoijaa...

Ehkä mulle alkaa taas tulla kirjotettavaa kun ajokausi alkaa... tai sitten kun mun elämässä tapahtuu jotain muuta mullistavaa... Ajokautta ootakin jo tosi innolla, josko sitä jo vihdoikin oppis kanttaamaan sinne oikeelle Ukolle ois kiva saada oma pyörä niin päästäis yhdessä ajalee mutkateitä, vois ajaa vaikka kesälomalla Sodankylään broidia moikkaa

Seuraavaks lyhyt lomareissu suuntautuu kohti Tukholmaa lähetään ukon kanssa risteilylle, oikein A-luokan hytissä merinäköalalla . Pääsiäisen menot on vielä avoinna mutta suurella todennäköisyydellä tie vie taas kohti Mikkeliä... tai sitten jonnekin ihan muualle  

Tää kuukausi meneekin melkein suvereenisti joka vkonloppu leipoessa johon juhliin, on ristiäisiä. 60-vuotis juhlia ja tietysti sitten vielä oma yksivuotiskihlapäivä Uskomattoman nopeesti on aika tosiaan mennyt kun tuntuu että vastahan mä ukkooni tutustuin ja nyt ollaan jo vuosi oltu yhdessä. Paljon on vuoteen mahtunut iloa ja surua mutta onneksi niitä onnen aiheita on ollut enemmän kun murheenkryynejä. Ja jotenkin tuntuu että niitä onnen aiheita tulee vielä paljon lisää... ehkä jo ihan lähiaikoina