Jatkoa eiliseen pohdintaan ystävyydestä... Mietiskelin tossa että kuinka vaikeaa sitä onkaan pitää yllä ystävyyttä tällä iällä (kuulostaapa dramaattiselta). Kavereita kyllä aika lauma on mutta sellaisia tosi ystäviä on vähän ja niistä sitten pyrkiikin pitämään kiinni kynsin hampain.

Mihin ihmeeseen ne ystävät ajan saatossa häviää? (vai onko se sittenkään ollut ystävyyttä jos yhteydenpito katkeaa?) Kouluaikoina sitä oli aina ystävien kanssa menossa ja tulossa mutta työelämään siirtyessä ystävät on kaikonnut omille teilleen. Moni on perustanut perheen, osa muuttanut kauemmaksi jne. Mutta mikä ihme siinä on että niin moni jättää sen yhteydenpidon kun ns. pariutuu tms. Hetken aikaa sitä itse yrittää pitää yhteyttä kaveriin mutta sitten sekin pikkuhiljaa jää kun huomaa ettei toinen ole yhtä aktiivinen yhteydenpidossa jne. Ystävyyshän perustuu nimenomaan vuorovaikutukseen, siihen että kysellään kuulumisia puolin ja toisin, käydään vuoroin vieraissa :D Enää ei tunnu kenenkään aika riittää siihen että käydään äkkiseltään kahvilla, kaikki pitää olla niin aikataulutettua ja hyvin suunniteltua. Mihin on kadonnut se ennen vanhaan vallinnut "piipahdetaan kylässä"- tyyli? Sellainen ettei tarvi soittaa että on tulossa käymään vaan ihan reilusti menee ns. yllätysvierailulle. Eräs kaveri totesi ettei halua yllätysvieraita sen takia ettei sitten ehdi siivota ja kerätä tavaroita lojumasta lattioilta... Niin no, kovin monihan varmasti meneekin toisen luokse niitä roskia katsomaan eikä sitä toista ihmistä :D :D Mun mielestä elämässä pitäis olla edes sen verran spontaanisuutta että voisi ystävän luoksen mennä käymään ilman että molemmat joutuu selaa kalenteria kuukauden päähän. Mistä ihmeestä ihmiset keksii sen kaiken kiireen ja sinkoilun ettei aikaa jää enää ystäville??? Saatika sitten että nämä muutamat ystävät edes jollain tavalla "verkostuisivat". Tarkoitan lähinnä sitä että ystävistä muodostuisi jonkinlainen piiri, jossa useampi ihminen tuntisi toisensa jne. Nykyään tuntuu että moni ystävä on vain tietyn toiminnan aikana ystävä, siis esim. jonkun harrastuksen parista ystävä muttei sitten muuten ollakaan missään tekemisissä. Oi kuinka kaipaankaan sellaista "Frendit" tyylistä elämäntyyliä :D :D :D (ei siis mikään ihme että kyseinen sarja on mun lemppareita).

Uusia ystäviä tuntuu olevan kovin vaikea saada/hankkia. Kaveriasteelle pääsee helposti mutta se että kaveruus syvenee ystävyydeksi vaatiikin jo todella paljon, ainakin mulla. Oon vähän huono luottamaan ihmisiin ja luottamukseni ansaitseminen on vaikeaa, mutta kun sen saa niin se onkin sit iso juttu. Tämän luottamuksen on ansainnut vain neljä ystävää. Ja he ovatkin sitten äärettömän tärkeitä ja rakkaita mulle ja tekisin lähes mitä tahansa heidän takia. Ja jostain kumman syystä kolme näistä ystävistäni on miehiä :)  Ja toivon että nämä ihmiset ovat elämässäni vielä silloinkin kun joudun heiltä dementian vaivaamana joka kerta tavatessamme  kysymään heidän nimeään :)