Mikä auttaisi kun tuntuu että elämä on jämähtänyt paikalleen menneisyyden takia... 

Kun haluaisi jo mennä eteenpäin niin parisuhteen toinen puolisko tekee siitä mahdotonta takertumalla menneeseen... Takertumalla asiaan joka piti olla jo aikoja sitten selvitetty ja haudattu menneisyyden harmauteen. Tiedän että ukkonikin haluaisi jo päästä eteenpäin mutta en ymmärrä miksi hänen pitää vieläkin kaivella menneitä asioita ja sillä tavalla painaa jarrua yhteisen tulevaisuuden edessä.

Asiaa on käännetty ja väännetty joka kantilta ja mun puolesta se on jo kauan sitten selvitetty asia, ukkoni mielestä ei selvästikään ole. Missäköhän menee se raja, jolloin ei enää edes kannata yrittää repiä toista mukaansa kohti tulevaisuutta? Joka askelta joka päästään eteenpäin, valutaan Asian takia kaksi askelta taaksepäin. Jokseenkin turhauttavaa...

Pelottaako miestäni tulevaisuus niin paljon että on helpompi laittaa kapuloita rattaisiin ja elää menneessä kuin taivaltaa kohti tulevaisuutta. Menneisyys on tuttua ja turvallista vaikkakin paskaa ja ahdistavaa.. Tulevaisuus on askelen päässä mutta sitä askelta ei uskalleta ottaa kun pelätään mitä se mahtaa tuoda tullessaan. Eniten tässä rassaa se että ukkoni menneisyydessä piehtarointi on suoranainen epäluottamuslause mua kohtaan. Asia oli toki sellainen joka kosketti meitä molempia mutta miksi ukkoni ei voi siitä jo päästää irti samalla tavalla kun mä tein. En voi Asiaa enää miksikään muuttaa, se on ollut ja mennyt, mutta annan sen olla siellä menneisyydessä enkä raahaa sitä mukanani päivästä toiseen kun selkäreppua. Kunpa ukkonikin oppisi luopumaan jo Asian vatvomisesta... ennen kun se on liian myöhäistä.

En tiedä kauanko jaksan olla meille molemmille se eteenpäin vievä voima, omakin menneisyyteni painaa harteillani vielä jonkin verran, nyt sitten lastina on vielä ukkoni menneisyys ja yhteisen menneisyytemme haamut. Haluaisin jo niin kovasti päästä elämässäni eteenpäin... yhdessä ukkoni kanssa. Rakastan häntä yli kaiken mutta riittääkö se vetämään hänet ylös menneisyyden mutaojasta ja nostamaan hänet takaisin elämään, kohti tulevaisuutta. Kohti tulevaisuutta mun kanssa... kohti yhteisiä unelmia ja haaveita, ilman menneisyyden masentavia haamuja.