Olin eilen todella ahkera ja toimeliaalla päällä :) Leivoin illan aikana yhden kakun ja kaksi piirakkaa :D  No ei ne sentään kaikki mulle jää. Täti täyttää pyöreitä vuosia ja lupasin hänelle leipoa tarjottavat synttärikahveille. Yks kakku matkasi tänään tädin työpaikalle ja sai sieltä paljon kehuja :) Kakkutehtailu saa jatkoa lauantaina kun teen loput kakut sunnuntain kahvipöytään. Tilauksena tuli juusto- ja täytekakkua sekä voileipäkakkuja. Jos nyt joku ei vielä ole huomannut niin rakastan leipomista :) Kaikkien uusien ohjeiden kokeilu on ihanaa ja kaikkein parasta koko hommassa on nähdä kuinka ihmiset nauttii syödessään mun kokkailuja. Ja se että mua aina uudestaan ja uudestaan pyydetään leipomaan uusia juttuja millon mihinkäkin juhliin. Mut ehdottomasti kurjin homma leipomisessa on jälkien siivoaminen. Täytyy rehellisesti myöntää että keittiö on mun kokkailujen jälkeen kun trombin jäljiltä...Jauhoja vähän siellä sun täällä, kaikki kipot ja kupit käytetty, taikinanjämiä joka paikassa ja kokki tomusokerin peitossa :D :D Onneksi neuvottelin tätini kakkutilaukseen mukaan siivouspalvelun :) Mä leivon ja täti siivoo jäljet, suhteellisen hyvä diili. Saisinkohan mä levitettyä jauhoja tms myös olohuoneen puolelle jos täti sitten epähuomiossa siivoaisi myös olkkarin... Ja tietty se jauhovana vois johtaa myös vessaan... *tekee kieroa suunnitelmaa* No ei kai nyt sentään, eiköhän se riitä että täti joutuu siivoomaan keittiön, siinäkin ihan varmasti tarpeeksi työtä. Moni on sanonut että olen hoitajan työssä ihan väärällä alalla, pitäisi kuulema olla leipuri tai kondiittori. Jos mä tekisin kakkuja työkseni kahdeksan tuntia päivässä niin siitä leipomisesta menisi se kaikki hauskuus, sehän olisi silloin työtä. Työ työnä ja harrastukset harrastuksina :)
Ja mottonahan mulla on kokkailussa: Jos rakastat ihmistä jolle laitat ruokaa, ei ruoka voi koskaan epäonnistua.