Oli eilen keskustelua kaverin kanssa siitä miten erilaiset elämäntyylit herättävät ajatuksia ja tunteita toisissa ihmisissä. Kaverini ei halua lapsia eikä naimisiin ja ilmeisen usein joutuu kantaansa perustelemaan muille. Siinä sitten pohdittiin että miksi esim avioliitosta on tullut monelle ihmiselle sellainen "massamuoti-ilmiö" että sitä pyritään välttämään kaikin keinoin ettei vaan leimattaisi Massaan kuuluvaksi. Halutaan olla niin erilaisia ja persoonallisia että kaikki vähänkään Massaan liittyvä aiheuttaa pahoinvointia. Mutta kertokaas mulle mitä se Massa on? Kuulen jo monen sanovan että massa on sitä että on naimisissa, kakaroita, omakotitalo jne.Uskallan kuitenkin väittää että kaikkilla tähän Massaan kuuluvillakin on täysin omia ajatuksia ja tapa elää elämäänsä. Kaikki kun ei ole välttämättä sitä miltä ulkokuori näyttää. Mistäs sitä kukaan tietää millaisia sadomaso-orgioita sitä siellä tiilitalon seinien sisällä pidetään :D :D ja sehän ei ole yhtään Massan juttu, se on erilaisuutta  :D :D

Karu totuus vaan on että pikku hiljaa siitä erilaisuudesta tuleekin normaalia... se muuttuu Massaksi. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa kasvissyönti, ennen vegetaristeja katottiin pitkään ja ihmetellen, nyt se on yhtä yleistä kun sekaruuan syönti eikä siinä ole mitään ihmeellistä enää. Tai toisena esimerkkinä nämä nykyajan goottiteinit, aikanaan kun tämä muoti tuli niin mummot kavahti moisia mustiin pukeutuneita saatananpalvojia ja aloitti siunailun nykymaailman menosta. Tänä päivänä noita mustiin pukeutuneita nuoria on joka kylässä ja kaupungissa jo niin paljon ettei heihin enää kiinnitä huomiota. He eivät enää herätä huomiota, heitä on tullut osa valtaväestöä, heistä on tullut Massaa.

Kaikki nää "ollaan niin omaperäisiä" jutut ja  "erilaisuus kunniaan" on saanut jo sellaiset mittasuhteet että voisin kuvitella että esim nykynuorille se luo jumalattomia paineita kun pitäisikin olla jollakin tavalla erilainen kun kaikki muut. Ei saa olla samanlainen kun naapuriluokan Minna tai Mikko, pitää olla erilainen. Mutta mitäs sitten jos Minnan tai Mikon elämäntapa ja tyyli olisikin juuri se sinulle sopiva? Saatko kopioida sitä vai pitääkö väenväkisin keksiä jotain omaperäistä ja originelliä? Siinä sitten mietit illat pitkät että voitko ostaa samanlaisen paidan kun Minnalla vai pidetäänkö sitä sitten matkimisena ja tylsyyden merkkinä ettet keksi mitään omaa. Sitten ahdistutaan ja masennutaan kun pitää yrittää olla jotain mitä ei ole.

Kaverini  kysyi että onko sit oikein että joutuu tuntemaan syyllisyyttä omasta elämäntavastaan ja ajatuksistaan. Heitin vastakysymyksen: jos olet tyytyväinen ja onnellinen valitsemastasi elämäntavasta ja koet sen oikeaksi niin miksi siitä sitten tuntee syyllisyyttä? Ei muiden mielipiteiden pitäisi vaikuttaa siihen että koetko elämäntapasi oikeaksi ja hyväksytyksi. Kaverini sitten kysyi et miks mä en ymmärrä sen valitsemaa elämäntapaa.  Mielestäni mun ei tarvi sitä edes ymmärtää, riittää kun hyväksyn sen :) Eihän kaverini lapsettomuus tai naimattomuus ole mitenkään multa pois :) Ei hänkään ymmärrä mun valitsemaan elämäntapaa mutta ei se mua haittaa enkä koe siitä syyllisyyttä. Olen onnellinen valitsemallani tiellä vaikka se ei kaikkein helpoin elämäntapa olekaan. Kuten mummoni on tavannut sanoa: jokainen valitsee itse ristinsä ja sen myös kantaa itse.

Ja näihin asioihin ei koskaan tule olemaan absoluuttista totuutta :)