Lopetan tämän blogin pitämisen. Kiitos kaikille jotka tätä blogia on joskus lukenut. Kaikkea hyvää teille jatkossakin. Piikuliisi kiittää ja kuittaa.

Kun kaikki haaveet ja suunnitelmat murskataan kertaheitolla pieniksi paloiksi niin mistä keksiä syy enää jatkaa eteenpäin?????

Muuta ilta tuli väkerrettyä kakkua serkun pojan ristiäisiin. Ja tälläinen siitä sitten tuli:

täytteenä oli mansikka-vadelmarahkaa ja voisokerikreemiä, päällinen ja koristeet on marsipaania ja sokerimassaa. Kakku sai lämpimän vastaanoton mutta siinä oli yksi ongelmakohta... Kukaan ei raaskinut aloittaa syömään kakkua Onneksi löytyi se yksi rohkea (en ollut minä) aloittamaan kakku ja ei sitä sitten kovin paljon jäljelle jäänytkään .

Tehtiin ukon kanssa kevään/kesän eka pidempi ajoreissu Mikkeliin Perjantaina lähettiin iltasella kuuden maissa ajelee pikkuteitä kohti Mikkeliä, ajaminen oli kivaa mutta pikkasen alkoi vilu vaivata loppumatkasta kun aurinko laski. Kahdella pysähdyksellä ajettiin Mikkeliin noin kolmisen tuntia. Tankkilaukun toimivuus ja  kestävyyskin (motarinopeuksilla jne)  tuli testattua ja hyvä ostos se vaikuttaa olevan. Laukkuun on helppo jemmata lompakko, pyörän paperit yms mitä nyt sattuisi nopeesti käsiinsä tarvita. Eikä laukun hintakaan ollut päätä huimaava, ihan 20e  Kiitos siitä kuuluu äidilleni joka laukun kirpparilta bongasi.

Mikkelissä sitten ekana sauna lämpiämään ja iltapalaa. Löylyissä tulikin sitten niin rento olo ettei oikein muuta jaksanut tehdä kun töllöttää telkkaria loppuilta. Lauantai olikin sitten aivan järkyttävän huono sää koko päivän ja päivä menikin sitten sohvalla leffoja tuijotellessa ja pizzaa syöden

Sunnuntaina lähettiin hyvissä ajoin aamulla ajelee kotia kohti, tehtiin pieni pysähdys ukon porukoitten mökillä äitienpäiväkahvien merkeissä. Mökkitie oli mielenkiintoinen ajaa... vajaa 4 kilometriä kuoppaista hiekkatietä... pikkasen oli rynkyttävää kyytiä mutta selvittiin molemmat kaatamatta pyöriä hiekkatien kurveissa perille asti  Kerran tosin ajoin kauheeseen savimössömonttuun ja sillon meinas pyörä lähteä alta, onneksi nopealla tasapainottelulla matka jatkui ilman suurempaa mutakylpyä, kengät kyllä sai osansa mutavellistä  

Kotimatkan ajo olikin sitten jotain ihan muuta kun kivaa. Koko matkan oli aivan saatananmoinen vastatuuli ja se vaikeutti ajoa ihan tuntuvasti. Minä pienenä naisena ja pienen pyörän kanssa sain ihan oikeesti tehdä töitä pyörän ohjauksen kanssa. Ukollehan toi tuuli ei niinkään tunnu kun sillä on pikkasen paljon enemmän elopainoa kun mulla ja pyöräkin on reilusti painavampi kun mun pyörä. Inhottava tuuli teki ajamisesta kurjaa ja teki vielä sellaisen tempun että kuivatti mun piilarit. Oli sitten vaihdettava normaalit lasit päähän. Onneksi ei ollut kovin aurinkoinen sää että olisi tarvinnut aurinkolasit . Kotia päästyämme olinkin niin rättiväsynyt että lösähdin vaan sohvalle  Reisissä ja ranteissa kyllä tuntui että on tullut ajettua... Eikä paljon tarvinnut unta houkutella iltasella.

Mutta on se ajaminen silti niin hemmetin kivaa!! Seuraavalle reissulle pitää varata kamera mukaan ja ottaa muutama kiva maisemakuva, niitä noiden pikkuteiden varsilla kyllä riittää .

Näin se homma toimii kannattaa harjotella pahan päivän varalle!