Oli taas tänään sellainen aamu että ois ollut kirveellä töitä.... perkele. Matkustan junalla duuniin ja joudun vähintään pari kertaa viikossa kestämään kahden vanhemman naisihmisen kailotusta junassa. Ei riitä että naiset puisivat vain omia asioitaan normaalilla puheäänellä mutta kun he kovaan ääneen kailottavat serkunkumminkaimankin asiat kanssamatkustajien "iloksi" Mikä helvetti siinä on ettei aikuiset ihmiset osaa puhua normaalilla äänellä julkisilla paikoilla??? Saatika sitten että pitää ruotia kaikki naapureidenkin asiat omien peräpukamien ja muiden vaivojen lisäksi. En todellakaan halua heti aamusta puoli seitsemältä kuunnelle muiden suoliston toiminnasta. Ja jotenkin joka kerta nämä kaksi naista päätyvät samaan junanvaunuun kun minä. Kannatan täysin Suomeenkin niitä hiljaisia junanvaunuja joita jo ainakin Japanista löytyy. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kun yrität ottaa pienet nokoset työmatkan aikana ja juuri kun olet vaipumassa mukavaa horrokseen alkaa joku kovaan ääneen kääkättämään sairauksistaan tai avio-ongelmistaan. Siinä vaiheessa ainakin mulle nousee vitutuskäyrä niin paljon että joskus oikein huonona päivänä voin kyllä antaa muutaman valikoidun sanan näille kääkättäjille.

Toinen mikä raivostuttaa junalla matkustaessa on nämä kassilleen toisen paikan varaavat ihmiset. Onko tosiaan niin että ihmiset karttavat toisen ihmisen läheisyyttä niin paljon että se viereinen paikka pitää varata sillä repulla/käsilaukulla/kauppakassilla niin ettei siihen varmasti kukaan tule istumaan. Sitten kun saavut sellaisen paikan viereen ja odotat että toinen siirtäisi laukun pois penkiltä niin toinen vaan katselee tiukasti ulos ikkunasta vältellen kontaktia. Sitten kun kauniisti pyydät siirtämään kassin pois penkiltä saat mulkoilua ja mutinaa osaksesi. Olenkin siirtynyt kauniisti pyytämisestä suoraan siihen että kysyn laukun omistajalta onko hän ostanut laukulleen lipun vai meneekö se salamatkustajana :) Tai sitten vaan tylysti istun laukun päälle :D :D

No nyt kun kerran aloin valittamisen niin valitetaan vähän vielä lisää... Työpaikallakin olen huomannut kuinka itsekeskeisiä ja tylyjä ihmisistä on tullut. Oma asia pitäisi saada hoidettua sillä sekunnilla ja sitten saat kauhean valitusryöpyn päällesi jos et voikaan asiaa heti hoitaa. Sitten on vielä omana ryhmänään nämä ns. tiskillä roikkuja. Kyseinen ryhmä tulee suoraan palvelutiskille suurin piirtein jonon ohi ja auta armias jos satutkin juuri samalla hetkellä puhumaan asiakaspuhelua. Tiskillä roikkuja nojaa tuskastuneena tiskiin, naputtaa sormillaan pöytään ja mulkoilee sua jotta tajuaisit lopettaa puhelun saman tien. Tiskillä roikkuja ei myöskään välitä vaikka tiskillä olisi jo joku toinen, härskisti hän tulee tiskille roikkumaan ja salakuuntelemaan mitä toinen asiaskas puhuu, varmasti samalla toivoen että toinen asiakas tajuaisi häipyä hänen tieltään. Sitten kun tiskillä roikkuja pääsee hoitamaan asioitaan ei hänellä olekaan enää mihinkään kiire, pelkän ajanvaraus voi viedä 15 minuuttia. Ensin pitää käydä läpi kaikki mahdolliset vapaa ajat ja sitten kun oot selittänyt asiakkaalle noin parikymmentä aikaa eri päiville niin asiakas haluaakin sen ihan ekana tarjotun ajan. Sitten yrität kiivaasti miettiä että mikä se ekana tarjottu aika oli kaikista niistä jo kerrotuista ajoista. Nämä ovat näitä asiakaspalvelun pienia "iloja"... Onneksi kaikki päivät ei ole tälläisiä.

No nyt lopetan valittamisen kun alkaa muuten kuulostaa ettei elämässäni ole muuta kun valittamista. Onneksi näin ei kuitenkaan ole :) Elämässäni on paljon positiivisia asioita, rakas avomieheni, kissat, prätkä, rakkaat ystävät, terveys, työ (no ainakin toisinaan), oma asunto jne.

Kaunista päivänjatkoa kaikille lukijoille ja muistaa hymyillä :)

PS: Huomasin juuri että meillä on ystäväni kanssa tänään tutustumisen merkkipäivä :) Kiitos ystäväni kaikesta siitä ajasta jonka olen kanssasi saanut jakaa ja toivottavasti vietämme yhdessä vielä monia merkkipäiviä ystävyytemme kunniaksi.