Tää on taas niitä päiviä jolloin tuntuu ettei elämässä ole mikään kohdallaan. Kaikkea on liikaa ja samalla liian vähän. Mieli heittelee ylös ja alas ja mikään ei tunnu olevan oikealla tolalla. Olo on kun kaarnalaivalla ristiaallokossa, laineet vievät minne sattuu ja ainoa mahdollisuus on joko kellua mukana tai upota. Joskus tuntuu että laivan laidat hörppii liikaa vettä ja laiva meinaa väkisinkin upota, siinä sitten äyskäröit hullunlailla estääksesi laivaa uppoamasta. Olisiko joskus helpompi olla äyskäröimättä ja yksinkertaisesti vaan katsoa kuinka paljon laiva kestää uppoamatta. Ja jos ei kestä uppoamatta niin toivoo että joku ois rannalla heittämässä pelastusrenkaan... 

Kelluako mukana äyskäröiden vaiko upota kannella seisten...kas siinä pulma...