Pitäis kai taas jotain kirjottaa... Tietäis vaan miten tätä pään sisällä olevaa kaaosta lähtis purkamaan. Huomasin taas tänään sen oudon olotilan jossa tuntuu kun eläis paria kolmea elämää samaan aikaan ja kaikissa niissä vallitsee yhtä hirvee kaaos. Ja yhdessä elämässä tehdyt teot vaikuttaa toiseen elämään vaikka ei edes haluais niin. Olo on kuin ois irrallaan itsestään, irrallaan todellisesta maailmasta. Tuossa olotilassa sitä vaan toivoo että heräis ja huomais kaiken ahdistuksen olleen vaan painajaista. Mutta kun siitä painajaisesta ei voi herätä, se painajainen tapahtuu kun olet valveilla. Tekis mieli juosta itseään pakoon, karkuun ahdistusta, outoja ajatuksia, pelkoja, romahtaneita unelmia,  koko elämää. Juosta maailman laidalle, hypätä sen yli ja jättää kaikki taakse... Helpottaisikohan se?