Mihin hävisit elämästäni rakas ystäväni? Minulla on hirmuinen ikävä sinua. Muistelen lämmöllä niitä kesäisiä päiviä jotka sain kanssasi viettää...Muistan elokuvaillat ja notkuvat herkkupöydät kun hemmoteltiin itseämme ja toisiamme. Muistan pellonlaidan jossa otit minusta valokuvia. En pitänyt itseäni kauniina mutta sait minut tuntemaan oloni hyvin kauniiksi.  Muistan autosi nahkaiset penkit ja sen kuinka selkäni kuumana kesäpäivänä liimautui selkänojaan kiinni. Muistan lämpimät halaukset aina kun kohdattiin. Muistan torppasi tuoksun kun ensikertaa sinne saavuin, ihastuin lattialautojen natinaan jalkojeni alla. Muistan miten muutit yleensä niin tylsät kauppareissut riemukkaiksi omalla hassulla huumorillasi. Muistan naurusi joka kumpusi suoraan sydämestäsi ja ulottui silmiisi asti. Muistan kuinka oloni oli kuin pikku tytöllä seurassasi... olin ehkä vähän ihastunut sinuun... en vaan uskaltanut sitä sinulle kertoa...pelkäsin että vastaisitkin ihastumiseeni.... en uskaltanut ottaa riskiä ystävyyden ja ihastumisen välillä. Sitten vaan yhtäkkiä katosit elämästäni sanaakaan sanomatta, hyvästejä jättämättä...
Teinkö jotain väärin kun katosit elämästäni? Satutinko sinua jotenkin? Haluaisin niin kovasti tietää miksei ystävyytemme jatkunut loppu elämäämme vaikka niin vannottiinkin.
Olen yrittänyt sinuun saada yhteyttä mutta turhaan. Haluaisin kuulla että sinulla on elämässäsi kaikki hyvin, että olet saanut kunnostettua torppaasi ja olet jatkanut taiteen tekemistä samalla intohimolla kun ennenkin.

Mihin hävisit elämästäni Henkka-rakas????  Minulla on hirmuinen ikävä sinua.