Näin viime yönä aivan käsittämättömän kauheeta painajaista. Unessa menetin monta mulle rakasta ihmistä tulipalossa. Muistan kuinka unessa kuulin palavan talon sisältä kirkumista ja avunhuutoja, seisoin itse talon ulkopuolella täysin lamaantuneena kykenemättä tekemään yhtään mitään. Tiesin ketä talossa oli sisällä mutten pystynyt mitenkään auttamaan heitä. Näin kuinka tulipalon kuumuus rikkoi talon ikkuinoita ja savu tuprusi katon läpi. Seisoin paikallani liikkumatta, en pystynyt nostelemaan jalkoja ja en saanut ääntä itsestäni huutaakseni apua. Kirkuminen ja huuto jatkui ja erotin nimeni huudosta, pikku hiljaa äänet lakkasivat ja jäljelle jäi vaan palavan puun rätinä... Tiesin rakkaitteni kuolleen palossa mutten pystynyt edes itkemään, olin kuin itsekin olisin kuollut seisaalleni. Heräsin hiestä märkänä, suu kuivana ja kaikki paikat puutuneina. Ei todellakaan mikään loistava tapa aloittaa uutta päivää. Koko aamupäivän sit vaivannut sellainen oudon tuskaisen epämääräinen olo. Unesta teki vielä todella kauheen se että pelkään oikeasti tulipaloja aivan kuollakseni. En tiedä mistä pelko juontaa juurensa mutta sen johdosta kyllä tulee hella, kahvinkeitin ja silitysrauta tarkistettua useampaan kertaan kun kotoa johonkin lähtee. Olisi mielenkiintoista joskus saada selville mistä noi kaikki painajaisunet ja unet ylipäätään tulee ja yrittääkö ne alitajunnasta jotakin viestittää. Tosin mun unien pääsääntöinen kaava on niin sekava että jos niitä lähtis analysoimaan niin oisin varmaan pehmustetussa huoneessa alta aikayksikön :D :D Että jos on kaheli huumorintaju valveilla ollessa niin se on vielä kahelimpi unessa :D :D

Ja päivän piristys tulee tässä:

http://www.weebls-stuff.com/toons/giraffe